Polttoaineen hinta ja verotus Suomessa

Hinnan rakenne

Kun maksat pumpulla 2,090 euroa bensiinilitrasta, raha jakautuu karkeasti neljään osaan:

• Tuote. Jalostettu bensiini maailmanmarkkinahintaan. Osuus on tyypillisesti 35–45 prosenttia ja se heiluu eniten.
• Polttoainevero. Kiinteä senttimäärä litralta, jaettuna energiasisältöveroon ja hiilidioksidiveroon. Osuus 35–40 prosenttia.
• Arvonlisävero. 25,5 prosenttia verollisesta hinnasta — eli myös polttoaineveron päälle. Osuus noin viidennes.
• Jakelu ja kate. Kuljetus terminaalista asemalle, aseman ylläpito ja kauppiaan kate. Osuus 5–10 prosenttia.

Huoltovarmuusmaksu on näiden lisäksi mukana, mutta se on suuruudeltaan alle sentin litralta eikä käytännössä näy hinnassa.

Verot ja niiden logiikka

Polttoaineveron rakenne ei ole sattumaa. Se koostuu kahdesta osasta, joilla on eri perustelu.

Energiasisältövero peritään polttoaineen energiasisällön mukaan. Sen tarkoitus on kohdistaa vero energian käyttöön riippumatta siitä, mistä energia tulee.

Hiilidioksidivero peritään polttoaineen elinkaaren kasvihuonekaasupäästöjen mukaan. Tästä syystä biopolttoaineiden verokohtelu on lievempi: niiden laskennallinen hiilijalanjälki on pienempi. Sama logiikka selittää, miksi biokaasu on energiaa kohti laskettuna edullista.

Arvonlisävero lasketaan kokonaishinnasta, siis myös valmisteveron päälle. Tätä pidetään usein epäloogisena, mutta se on arvonlisäverotuksen yleinen periaate kaikissa valmisteveron alaisissa tuotteissa — sama pätee alkoholiin ja tupakkaan.

Miksi pumppu ei seuraa raakaöljyä

Uutisissa raportoidaan säännöllisesti raakaöljyn hinnan muutoksista, ja lukija odottaa vastaavaa muutosta pumpulla. Näin ei käy, ja syy on kiinteässä verokomponentissa.

Oletetaan, että pumppuhinnasta 40 prosenttia on tuotteen hintaa ja loput veroa ja jakelua. Jos raakaöljy kallistuu 20 prosenttia, se nostaa vain tuotteen osuutta — kokonaishinnan nousu on siis noin kahdeksan prosenttia. Vaimennus on merkittävä.

Toinen tekijä on jalostusmarginaali, joka elää itsenäisesti. Kriisiaikoina, kuten vuonna 2022, jalostuskapasiteetista tulee pullonkaula ja marginaali kasvaa. Silloin pumppuhinta voi nousta enemmän kuin raakaöljyn hinta selittäisi.

Kolmas tekijä on valuuttakurssi. Raakaöljy hinnoitellaan dollareissa, joten euron heikentyminen nostaa polttoaineen hintaa vaikka dollarihinta pysyisi ennallaan.

Rakettien ja höyhenten ilmiö

Kuluttajat kokevat usein, että hinnat nousevat nopeasti mutta laskevat hitaasti. Ilmiölle on taloustieteessä nimikin: rockets and feathers. Tutkimusnäyttö sen olemassaolosta on ristiriitaista, ja osa havaitusta epäsymmetriasta selittyy varaston kiertonopeudella — asemalla oleva polttoaine on ostettu aiemmalla hinnalla.

Miksi asemien hinnat eroavat

Saman kaupungin sisällä ero halvimman ja kalleimman aseman välillä voi olla 15 senttiä litralta. Erot eivät ole satunnaisia:

• Palvelutaso. Miehittämätön automaattiasema ei maksa henkilökuntaa eikä kahvilaa, joten se voi myydä halvemmalla. Ero täyden palvelun asemaan on tyypillisesti 5–15 senttiä.
• Kilpailutilanne. Paikkakunnalla, jossa on useita asemia lähekkäin, hinnat painuvat alas. Yhden aseman kylässä kilpailupainetta ei ole.
• Sijainti. Moottoritien varren asemat hinnoittelevat ohikulkijoille, jotka eivät vertaile.
• Kanta-asiakasedut. Alennukset ovat tyypillisesti 2–5 senttiä litralta ja voivat kääntää järjestyksen.

Tilaston kuukausikeskiarvo tasoittaa nämä erot. Se ei kerro, mistä kannattaa tankata — siihen tarvitset paikallista hintavertailua.

Kausivaihtelu

Polttoaineen hinnassa on toistuva vuodenaikaisrytmi, joka syntyy sekä kysynnästä että tuotteen laadusta.

Bensiini kallistuu tyypillisesti keväällä ja alkukesästä, kun ajaminen lisääntyy Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Kesälaatu on myös hieman kalliimpaa jalostaa, koska sen haihtuvuusvaatimukset ovat tiukemmat.

Diesel kallistuu talvella. Talvilaatu vaatii lisäkäsittelyä, jotta se ei jähmety pakkasessa, ja samaan aikaan lämmitysöljyn kysyntä kilpailee samasta tislejakeesta. Tästä syystä dieselin ja bensiinin hintaero kaventuu tai jopa kääntyy talvikuukausina.

Mistä oikeasti säästää

Aseman metsästäminen on näkyvin mutta harvoin merkittävin säästökeino. Muutama numero asettaa asian mittakaavaan.

Auto, joka kuluttaa 7 litraa sadalla ja ajaa 20 000 kilometriä vuodessa, kuluttaa 1 400 litraa. Viiden sentin hintaero maksaa vuodessa 70 euroa. Sen sijaan kymmenen prosentin parannus kulutuksessa säästää 140 litraa eli noin 280 euroa.

Kulutukseen vaikuttavat eniten:

• Nopeus. Ilmanvastus kasvaa nopeuden neliössä. 120 km/h kuluttaa 15–25 prosenttia enemmän kuin 100 km/h.
• Rengaspaineet. Alipaineiset renkaat lisäävät kulutusta 3–5 prosenttia. Tarkistus on ilmainen.
• Turha kuorma ja kattoteline. Kattoteline lisää kulutusta moottoritienopeudessa jopa 15 prosenttia myös tyhjänä.
• Kylmäkäynnistykset. Lyhyt matka kylmällä moottorilla kuluttaa moninkertaisesti. Lohkolämmitin maksaa itsensä takaisin talvessa.
• Ennakoiva ajotapa. Turhien kiihdytysten ja jarrutusten välttäminen on suurin yksittäinen tekijä.

Miten tilastoa luetaan

Tämän sivuston hinnat ovat Tilastokeskuksen kuukausikeskiarvoja koko maasta. Niiden lukemisessa kannattaa pitää kolme asiaa mielessä.

Ensinnäkin ne eivät ole ajantasaisia. Tilasto julkaistaan kuukauden viiveellä, joten tuorein luku kuvaa edellistä kuukautta. Se ei ole puute vaan ominaisuus: virallinen tilasto tehdään huolella eikä nopeudella.

Toiseksi ne ovat keskiarvoja. Yksittäisen aseman hinta voi poiketa kymmeniä senttejä. Keskiarvo kertoo tason, ei sitä mitä maksat.

Kolmanneksi ne ovat vertailukelpoisia. Tämä on tilaston varsinainen arvo. Sama menetelmä on ollut käytössä vuodesta 2002, joten aikasarjan kehityssuuntaan voi luottaa, vaikka yksittäinen kuukausiluku ei kertoisi omasta tankkauksestasi mitään.

Pitkä aikasarja ja vuosikeskiarvot löytyvät historiasivulta, ja polttoaineen suhde muuhun hintakehitykseen inflaatiosivulta.